ADHD:n hoito

ADHD:n hoito

ADHD:n hoidon tulee olla kokonaisvaltaista: se suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan huomioiden erilaiset muutokset elämänvaiheissa. ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito ovat hyvän hoidon tärkeitä kulmakiviä.

Lasten ja nuorten tukitoimet koulussa ja kotona voidaan aloittaa heti, kun huomataan ADHD-tyyppistä oireilua. Jos tukitoimet lievittävät riittävästi toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia, ei tarkempia tutkimuksia välttämättä tarvita. Tukitoimien aloittaminen ei edellytä diagnoosia. Lääkkeellinen hoito voidaan aloittaa tarvittaessa samanaikaisesti muun lääkkeettömän hoidon kanssa varsinaisen ADHD-diagnoosin vahvistuttua. Paras  hoitotulos saavutetaan yleensä lääkkeettömän ja lääkkeellisen hoidon yhdistämisellä.

ADHD-diagnoosi tehdään aina laaja-alaisen taustatietojen tutkimisen, haastattelujen ja kliinisen tutkimuksen perusteella käyttäen apuna kansainvälisten tautiluokitusten kriteerejä. Diagnoosin edellytyksenä on, että oireet ovat alkaneet lapsuudessa (lapsilla ja nuorilla ennen 7 ikävuotta, aikuisilla ennen 12 ikävuotta), ne ovat kestäneet ainakin puoli vuotta, eivätkä ne liity johonkin muuhun psykiatriseen tai neurologiseen häiriöön. Selvästi haittaavia oireita tulee esiintyä myös vähintään kahdessa toisistaan riippumattomassa ympäristössä (esim. päiväkoti, koulu, työ, koti, harrastukset tai lääkärin vastaanotto). Jos oireita esiintyy vain yhdessä tietyssä ympäristössä, saattaa oireiden taustalta löytyä muuta kuin ADHD.

Lääkäri asettaa aina lopullisen diagnoosin, mutta usein siihen pääseminen edellyttää lääkärin, (neuro)psykologin, toiminta-, fysio- tai puheterapeutin sekä mahdollisten muiden erikoisasiantuntijoiden yhteistyötä.

ADHD:ta tulee ja kannattaa hoitaa pitkäjänteisesti, sillä hoitamattomana ADHD voi haitata koulunkäyntiä, opintoja ja työllistymistä sekä lisätä psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.