ADHD:lle tyypillisiä piirteitä voidaan havaita jo 2-3 vuotiaassa lapsessa. Lapsi voi olla helposti ärsyyntyvä, levoton ja tarkkaamaton. Käytännössä nämä piirteet saattavat näkyä esimerkiksi keskittymisvaikeutena leikissä, uhkarohkeutena leikkikentällä, nopeasti raivostuvana käytöksenä, sääntöjen noudattamisen vaikeutena tai tavallista uhmakkaampana käytöksenä.
Leikki-ikäisten lasten käytös on kuitenkin luontaisesti vilkasta ja lyhytjänteistä sekä tunteiden säätelyn kehitys keskeneräistä, joten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön varma diagnosointi on yleensä hankalaa tai lähes mahdotonta ennen 5-vuoden ikää.
Leikki-ikäinen lapsi kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia biologisen kypsymisen ja ympäristön vuorovaikutuskokemusten kautta. Aikuisten tuki on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi oppii säätelemään omaa käyttäytymistään, kuten omien tunnekuohujen hallintaa, keskittymistä ja oman toiminnan ohjaamista. Jos aikuiselle nousee huoli lapsen käyttäytymisestä, tulee asiaan paneutua mahdollisimman pian lapsen kehitystä seuraamalla ja tukemalla. Tarvittavat tukitoimet kotona tai päiväkodissa voidaan aloittaa heti ilman varsinaista ADHD-diagnoosia.
Kodin ja koulun välinen tiivis yhteistyö sekä tukitoimet ovat ensiarvoisen tärkeitä
Viimeistään koulunkäynnin aloittamisen jälkeen ADHD:n oireet tulevat useimmiten selvemmin esille, jolloin diagnosointikin helpottuu. Alakouluikäisen lapsen oireet ilmenevät yleensä vaikeutena keskittyä toimintoihin, kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, istua paikallaan, olla hiljaa tai odottaa omaa vuoroaan. Lapsella saattaa olla myös lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia sekä matematiikan oppimisvaikeuksia. ADHD luo haasteita lapsen oppimiselle ja koulusuoriutumiselle, jolloin alisuoriutuminen on tavallista. Kodin ja koulun välinen tiivis yhteistyö sekä tukitoimet ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta koululaista pystytään auttamaan parhaalla mahdollisella tavalla.
ADHD-oireiset lapset tulevat usein herkästi väärinymmärretyiksi ja saavat ympäristöstä paljon negatiivista palautetta. Tästä voi seurata itseluottamuksen puutetta ja ahdistusta. Jatkuva negatiivinen palaute voi korostaa myös ADHD-oireisen lapsen temperamenttista käyttäytymistä, kuten turhautumista ja kiukkukohtauksia sekä tulistuvaa ja äkkipikaista käytöstä. Oikea tuki ja välittävät läheiset ovat tärkeässä roolissa, jotta lapsen vahvuudet ja lukuisat positiivisina pidetyt piirteet saavat myös huomiota. ADHD-oireiset lapset ovatkin usein energisiä, kekseliäitä, empaattisia, rohkeita, auttavaisia, idearikkaita ja sanavalmiita.
ADD ”Pieni haaveilija” -esite
ADD ”Den lilla dagdrömmaren”
Childhood and adolescence ADHD
ADHD Hos barn och ungdomar