ADD (tarkkaavuushäiriö) nuorella

ADD (tarkkaavuushäiriö) nuorella

Tarkkaavuushäiriö-diagnoosi on herättänyt keskustelua asiantuntijoiden piirissä, ja eri diagnoosiluokituksissa häiriö on määritelty vähän eri tavalla. Näkemyserot ovat liittyneet kysymykseen, onko olemassa itsenäistä tarkkaavuushäiriötä, vai onko kyseessä alatyyppi häiriöstä, mihin liittyy ylivilkkautta (Attention Deficit Hyperactivity Disorder, ADHD).

Nykyisin Suomessa käytössä olevassa virallisessa tautiluokituksessa, ICD-10, löytyy joka tapauksessa kuvaus diagnoosista F98.8 ”Tarkkaavuushäiriö ilman ylivilkkautta”. Tästä käytetään usein lyhennettä ADD. Lyhennys tulee englanninkielisistä sanoista ”Attention Deficit Disorder”. ADD:n on huomattu olevan tytöillä yleisempää kuin pojilla.

ADD näkyy pienestä pitäen. Siihen ei kuulu yliaktiivisuutta eikä impulsiivisuutta, kuten ADHD:hen. ADD:stä kärsivä potee keskittymisvaikeuksia ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmia. Hän unohtelee, unelmoi ja vaipuu usein omaan maailmaansa. Hänen on vaikea aloittaa toiminta, etenkin, jos tekeminen ei ole mieluista. Hän hidastelee. Tekemisiä on vaikea suunnitella ja viedä johdonmukaisesti eteenpäin. Ajatus karkaa ja työskentely muuttuu poukkoilevaksi. Tehtävistä ei tule valmista tai ne valmistuvat viime hetkillä. Muisti pätkii. On vaikea muodostaa rutiineja. Tämä kaikki haittaa tietysti toimintakykyä ja esimerkiksi koulu- ja työtehtävistä selviämistä. 

ADD-oireinen nuori häiriintyy herkästi ulkoisista ärsykkeistä ja toiminta keskeytyy, kun jotakin muuta tulee mieleen. ADD ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nuori ei kykene keskittymään mihinkään. Päinvastoin. ADD:stä kärsivä nuori voi sulkea ulkomaailman ympäriltään kokonaan, kun on tekemässä jotakin, minkä kokee mieluisana tai kiinnostavana. Tällöin hän toimii kuin ei kuulisi puhuttelua ollenkaan. Hän voi hurahtaa täysin esimerkiksi tietokoneella pelaamiseen.

Nuori voi kyetä kahdenkeskiseen keskusteluun, mutta ryhmässä tarkkaavuus herpaantuu. Nuori voi vaikuttaa vuorovaikutustilanteessa välinpitämättömältä, kuin asia ”ei voisi häntä vähempää kiinnostaa”. On tavallista, että ADD-nuori saa huonoa palautetta tekemisistään, mikä vain pahentaa asiaa. Se heikentää itsetuntoa ja myös masentaa ja ahdistaa. ADD-oireiden merkitys korostuu nuoruusiässä, koska nuorelta odotetaan lisääntyvästi vastuunottoa ja itsenäisyyttä.

Usein ADD:hen liittyy uniongelmat. Unirytmi on siirtynyt myöhäisempään kellonaikaan ja nukahtamisongelmat ovat tavallisia. Tämä taas aiheuttaa päivällä väsymystä, mikä tuo omat lisämurheensa koulunkäyntiin tai työssä selviämiseen.

Kun ylivilkkaus ja häiriökäyttäytyminen ovat näkyviä oireita, mitkä saavat huomiota ja huolestuneisuutta koulussa ja kotona, ne johtavat diagnoosin saamiseen. Mutta ADD:n diagnoosi sen sijaan voi oireiden luonteen takia viivästyä myöhempään ikään. ADD:ta potevaa voidaan pitää laiskana ja huolimattona, ja hän saa kärsiä käyttäytymisensä seuraukset ”omissa nahoissaan”, vaikka hän ei mahda toiminnalleen mitään. Nuori alisuoriutuu koulussa ja töissä. Sosiaaliset suhteet katkeilevat ja nuori voi jäädä yksin. Monesti harrastukset jäävät kesken.

On tavallista, että lapsuuden ylivilkkaus vähenee nuoruusiässä, niin että diagnoosi muuttuu ADHD:sta ADD:ksi. Tällöin voidaan puhua lapsuuden ADHD:n jälkitilasta.

Monesti jo diagnoosin saaminen koetaan helpotuksena.  Keskittymistä helpottaa selkeät ohjeet, joita annetaan yksi kerrallaan. Katsekontakti auttaa. Tehtävät on hyvä pilkkoa osiin. Nuori hyötyy kiittävästä palautteesta, kun hän on onnistunut tekemisissään. Järjestelmällisyys on hyvästä. Psykoterapia voi olla tarpeen, koska tarkkaavuushäiriöön liittyy usein oheissairastavuutta. ADD:n lääkehoito on jotakuinkin samanlaista kuin ADHD:n. Stimulantit ovat ensisijaisia, näistä metyylifenidaatti on tavallisin.

On tärkeää, että diagnostiikka on tehty huolella. Lääkehoidon tehoa ja mahdollisia haittavaikutuksia tulee seurata ja arvioida säännöllisesti. Usein lääkehoito on pitkäaikainen.

ADD-oireet näkyvät yksilöllisesti ja niiden aiheuttama haitta vaihtelee. Myös hoidon on oltava räätälöityä, niin, että nuoren kokonaistilanne otetaan huomioon.

 

Dosentti, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu

Tammikuu 19, 2016

 

Share on Facebook50Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn6