ADHD on laajasti elämänlaatuun ja toimintakykyyn vaikuttava häiriö. Sen taustalla on peritty alttius, jonka ilmenemiseen ympäristötekijät vaikuttavat. ADHD-diagnoosi perustuu tyypillisten oireiden esiintymiseen ja hoidon tavoitteena on oireiden lievittyminen. ADHD:n hoidossa käytetään sekä psykososiaalisia hoitomuotoja että lääkehoitoa. Lääkehoidolla on usein myös haittavaikutuksia, joista tavallisin on heikentynyt ruokahalu. Myös erilaisten ruokavalio- ja vaihtoehtohoitojen käyttö ADHD-oireiden hoidossa on yleistä, vaikka tutkimusnäyttö niiden tehosta tai turvallisuudesta on niukkaa (1). ADHD:ssa riski yksipuoliseen tai muuten epätasapainoiseen ravitsemukseen on lisääntynyt. ADHD:een liittyy taipumusta hakea välitöntä mielihyvää, ja myös herkuttelu sokeri- ja rasvapitoisilla ruoilla on tavallisempaa ADHD-lasten keskuudessa kuin muilla (2).
Usein ADHD-lapsen on vaikea tunnistaa nälkää tai väsymystä ajoissa. Impulsiivisuus lisää epäterveellisen ruoan valitsemista ja ahmimiskäyttäytymistä. Myös unihäiriöt ovat ADHD:ssa tavallista yleisempiä ja ne puolestaan altistavat edelleen rasvaisen ja sokeripitoisen ruoan valitsemiselle (pyrkimys korjata väsymystä energian saannilla)(2). Ylipaino, lihavuus ja ahmimishäiriöt näyttävät olevan ADHD:ssa tavallisempaa kuin terveillä lapsilla ja nuorilla (1) ja myös kariesta esiintyy enemmän sokeripitoisen ruokavalion vuoksi. ADHD-lapset ja nuoret tarvitsevatkin säännölliset ruokailuajat ja aikuisen velvollisuus on huolehtia monipuolisesta, terveellisestä ruokavaliosta. Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset säilyvät usein koko elämän ajan.
Riittävä rasvahappojen, vitamiinien ja hivenaineiden saanti on tärkeää kaikille lapsille normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Äidin raskauden ja imetyksen aikaisella ruokavaliolla voi olla vaikutusta lapsen ADHD-alttiuteen, mutta huomattavasti suurempi riskitekijä on äidin tupakointi tai päihteiden käyttö raskauden aikana. Raudan, sinkin, magnesiumin ja jodin pitkäaikainen puutostila ja erityisesti monityydyttämättömien rasvahappojen niukka saanti sikiövaiheessa tai lapsuudessa voi liittyä ADHD- oireiden kehittymiseen ja voimistumiseen (3), mutta yhteys on epävarma. Hivenaineiden tai rasvahappojen niukka saanti liittyy ruokavalion puutteisiin tai niukkuuteen (esim. stimulanttien ruokahalua heikentävän vaikutuksen vuoksi). Raudan, sinkin, magnesiumin tai muiden hivenaineiden lisäämistä ruokavalioon ei kuitenkaan suositella pitkäaikaisesti, ellei kyseisen aineen puutostilaa ole todettu (10) tai ellei se ruokavaliosta johtuen ole tarpeen. Suurina määrinä hivenaineet voivat olla haitallisia tai jopa vaarallisia.
Rasvahappovalmisteilla ei luotettavasti tehtyjen tutkimusten perusteella näytä olevan merkittävää tehoa ADHD-oireisiin (7). Kuitenkin muutamien tutkimusten mukaan omega-3 ja – 6- yhdistelmärasvahappovalmisteista voi olla jonkinasteista hyötyä (7). Rasvahappohoitoa ei siten voi suositella ensisijaisena hoitona ADHD-oireisiin, mutta valmisteita voidaan tarvittaessa käyttää muiden hoitojen lisänä tai jos lääkehoito ei sovi tai tehoa. Äskettäisen tutkimuksen mukaan rasvahappovalmisteiden käyttö näyttäisi olevan turvallista, eikä 3o viikon käytöllä ollut vaikutusta lapsen tavallisimpiin veriarvoihin, verenpaineeseen, pulssitasoon, painoon tai kasvuun verrattuna plaseboon (8). Rasvahappovalmisteiden vaikutuksista oppimiseen ei ole luotettavaa tutkimuksellista näyttöä, joten niiden tehoa ei ole mahdollista arvioida (9).
Sokerin, keinotekoisten väriaineiden ja natriumbentsoaatin on epäilty aiheuttavan ADHD-oireita (3). Myös salisylaattipitoisten (rypäleet, tomaatti, sitrushedelmät) ja useiden muiden ruoka-aineiden (maito, suklaa, soija, muna, vehnä, maissi, hernekasvit) on arveltu lisäävän niille herkistyneiden ADHD-oireita (5). Kaksoissokkotutkimuksessa sokerin saannilla ei ollut vaikutusta vanhempien tai opettajan arvioimiin lasten ADHD-oireisiin (1). Joissakin tutkimuksissa osa ADHD-lapsista on silti hyötynyt sokerin saannin rajoittamisesta tai siirtymisestä matalan glykeemisen indeksin ruokavalioon (3). Lisäaineiden poistamisella ruokavaliosta ei näyttäisi olevan suurta merkitystä ADHD-oireiden lievittämisessä. Toisaalta keinotekoiset väriaineet ja natriumbentsoaatti saattavat lisätä terveidenkin lasten yliaktiivisuutta, impulsiivisuutta ja tarkkaamattomuutta lyhytaikaisesti (1). Tutkimuksissa oireita aiheuttaneita (suurehkoja) lisäainemääriä ei normaalissa päivittäisessä ruokavaliossa tavallisesti saada (6).
Osa ADHD-oireisista saattaa hyötyä jonkin verran ruokavaliohoidosta (joidenkin väri- ja lisäaineiden tai salisylaattipitoisten tai muiden ruokien välttämisestä), etenkin jos aiemmin on todettu herkistymistä kyseisille ravintoaineille (3,4,5). Lisätutkimuksia ruokavaliohoitojen merkityksestä on suunnitteilla. Tutkimustiedon perusteella ruokavaliohoitoja ei voi suositella varsinaisena ADHD-hoitona. Hyvä ADHD:n hoito kuitenkin perustuu lapsen hyvään perushoitoon, johon kuuluu myös monipuolisesta, terveellisestä ja riittävästä ravitsemuksesta huolehtiminen.
ADHD-lapset hyötyvät ennustettavasta päiväjärjestyksestä, jossa ruokailutkin toteutuvat säännöllisesti. Tämä auttaa ehkäisemään ylimääräisten herkkujen syömistä ja parantaa painonhallintaa (sekä yli- että alipainon osalta) ja on erityisen tärkeää niillä lapsilla, jolle lääkehoito aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Ruokavalion muuttaminen voi olla tarpeen ADHD:n hoidossa, jos se on epäterveellinen tai yksipuoleinen, on jo todettu puutostiloja, lääkehoidosta ei ole ollut apua tai vanhemmat toivovat sitä. Ylimääräisen sokerin, tyydytettyjen rasvojen ja lisäaineiden välttämisestä ei ole haittaa kenellekään, vaikka ADHD-oireet eivät tällä keinoin helpottuisikaan. Tiukasti noudatetun lisäaineettoman tai eliminaatiodieetin noudattaminen vaatii aikaa, paneutumista ja voi aiheuttaa lisäkustannuksia (5,10); vähäisempikin muutos voi olla riittävä. Jos lapsi reagoi voimakkaasti levottomuudella jollekin ruoka-aineelle, on sitä järkevää jatkossa välttää. Välttämättömiä rasvahappoja tulisi saada runsaasti ruokavaliosta (esim. kalaruoat, kasviöljyt). Jos näin ei ole, voi rasvahappovalmisteiden käyttöä harkita. Mikäli käytetään ravintolisiä tai monivitamiinivalmisteita, on syytä noudattaa annosteluohjeita. Tarvittaessa ruokavalio-ohjantaa voi saada ravitsemusterapeutilta. Ruokavalion muuttaminen voi joillakin hieman lievittää oireita ja parantaa muiden hoitojen vaikutusta, mutta ei korvaa ADHD:n lääkkeettömiä tai lääkkeellisiä hoitomuotoja.
Lastenpsykiatri Anita Puustjärvi
ESSHP
Kesäkuu 10, 2013
Kirjallisuutta:
1. http://www.kaypahoito.fi ADHD:n (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) hoito lapsilla ja nuorilla
2. Blunden SL, Milte CM, Sinn N. Diet and sleep in children with attention deficit hyperactivity disorder: preliminary data in Australian children. J Child Health Care. 2011 Mar;15(1):14-24.
3. Konikowska K, Regulska-Ilow B, Rózańska D. The influence of components of diet on the symptoms of ADHD in children.
4. Nigg JT, Lewis K, Edinger T, Falk M. Meta-analysis of attention-deficit/hyperactivity disorder or attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms, restriction diet, and synthetic food color additives. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2012 Jan;51(1):86-97.
5. Stevens LJ, Kuczek T, Burgess JR, Hurt E, Arnold LE. Dietary sensitivities and ADHD symptoms: thirty- five years of research. Clin Pediatr (Phila). 2011 Apr;50(4):279-93.
6. Connolly A, Hearty A, Nugent A, McKevitt A, Boylan E, Flynn A, Gibney MJ. Pattern of intake of food additives associated with hyperactivity in Irish children and teenagers. Food Addit Contam Part A Chem Anal Control Expo Risk Assess. 2010 Apr;27(4):447-56.
7. Gillies D, Sinn JKh, Lad SS, Leach MJ, Ross MJ. Polyunsaturated fatty acids (PUFA) for attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Jul 11;7:CD007986.
8. Manor I, Magen A, Keidar D, Rosen S, Tasker H, Cohen T, Richter Y, Zaaroor-Regev D, Manor Y, Weizman A. Safety of phosphatidylserine containing omega3 fatty acids in ADHD children: A double-blind placebo-controlled trial followed by an open-label extension. Eur Psychiatry. 2013 Jan 8. pii: S0924-9338(12)00137-X.
9. Tan ML, Ho JJ, Teh KH. Polyunsaturated fatty acids (PUFAs) for children with specific learning disorders. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Dec 12;12:CD009398. 10. Millichap JG, Yee MM. The diet factor in attention-deficit/hyperactivity disorder. Pediatrics. 2012 Feb;129(2):330-7.