ADHD:n ydinoireet, tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, luovat monenlaisia haasteita koulunkäyntiin ja opiskeluun. Monelle vielä lisähaasteita aiheuttavat ADHD: n kanssa esiintyvät liitännäishäiriöt. Tavallisimpia ovat erilaiset aistitiedon käsittelyn ja säätelyn häiriöt, hieno- ja karkeamotoriikan vaikeudet, puheen ja kielen kehityksen häiriöt, erityiset oppimisvaikeudet sekä unihäiriöt. Lisäksi ADHD: hen voi liittyä psyykkisiä ongelmia, joista ainakin osa on syntynyt seurauksena niistä kokemuksista ja vaikeuksista, joita edellä mainitut häiriöt ovat lapselle/ nuorelle aiheuttaneet. Näitä ovat tavallisesti käytöshäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt sekä masennus.
ADHD: n aiheuttamat koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvät vaikeudet voivat ilmetä monin eri tavoin:
- Yhden oppilaan voi olla vaikea seurata opetusta, koska moni muu, pienikin, ympärillä tapahtuva asia vie toistuvasti hänen huomionsa. Luokkakaverin kynän tippuminen tai jonkun kommentti voi aloittaa tapahtumaketjun, jonka jälkeen varsinaiseen tehtävään palaaminen on hyvin vaikeaa.
- Toinen oppilas taasen onnistuu olemaan huomioimatta ympärillään tapahtuvia asioita, koska on täysin omissa ajatuksissaan. Hänen kohdallaan huomaamatta saattaa kuitenkin jäädä myös opettajan kertomat asiat ja työn alla voi olla väärä tehtäväaukeama kirjasta.
- Kolmannen oppilaan keskittymistä häiritsevät luokan (hänen mielestään liian) kirkkaat valot tai ilmastointilaitteen humina. Suurin osa hänen keskittymisestään menee näihin ärsykkeisiin, vaikka muut oppilaat tuskin edes huomaavat laitteiden olemassaoloa.
- Neljännen oppilaan voi olla vaikea istua paikoillaan ja pysyä mukana tehtävässä vireystason laskiessa. Tietoisuus paikallaan istumisen vaatimuksesta vie hänen keskittymistään vielä enemmän pois itse tehtävästä.
- Viides oppilas on vaikeuksissa, kun pitäisi aloittaa ja edetä tehtävissä itsenäisesti. Hänen toimintansa katkeaa useaan otteeseen, muiden pitää muistutella ja antaa lisäohjeita. Liikuntatunnin jälkeinen vaatteiden vaihto voi viedä kohtuuttomasti aikaa, ja siirtyminen välitunnilta oikeaan luokkaan tarvittavien välineiden kanssa ajoissa on haastavaa.
Haasteet ja niihin liittyvät tuen tarpeet ovat siis hyvin yksilöllisiä, joten tukitoimienkin on oltava yksilöllisen tarpeen mukaan suunniteltuja. Tärkeää on saada tukitoimet suunnatuksi juuri niihin asioihin ja fyysisesti sinne (esim. luokkahuone, oma paikka, läksyjen merkitsemistilanne, välitunti, jne), missä vaikeudetkin esiintyvät.
Tukitoimien tarkoituksena on vähentää ADHD-oireiden haittaavuutta sekä niitä voimistavia toimintaympäristöön, tilanteisiin ja tekemiseen liittyviä tekijöitä. Näin voidaan mahdollistaa oppilaan taitojen ja onnistumisen kokemusten esille saaminen. Koulussa tämä tarkoittaa sitä, että oppilas pystyy seuraamaan opetusta, tekemään tehtäviä ja suoriutumaan monista siirtymätilanteista koulupäivän aikana. Tukitoimet sinänsä voivat olla pieniä keinoja, joilla saadaan aikaan suuria myönteisiä muutoksia koululaisen stressinhallinnassa, itsetunnossa ja motivaatiossa. Pelkästään tehtävän aloittaminen ja sen loppuun saattaminen vaativat lukuisia eri kognitiivisia prosesseja ja taitoja kaikilta oppilailta. ADHD-oireisella oppilaalla juuri näihin liittyvät taidot yleensä toimivat puutteellisesti ilman apua. Mitä enemmän on vaikeutta suunnitella ja ohjata omaa toimintaansa, ponnistella tylsältä ja vaikeilta tuntuvien tehtävien parissa, ja kyetä samanaikaisesti vielä torjumaan muita houkutuksia, sitä enemmän tarvitsee tukea koulutyöskentelyn onnistumiseksi. Motivaation kannalta on oleellista, että saa riittävän usein ”minä pystyn tähän” kokemuksen.
Tärkeää on, ettei pelkästään todeta, missä kaikessa on haastetta, vaan kerrytetään tietoa siitä, mitä juuri tämä oppilas tarvitsee, jotta koulunkäynti sujuisi paremmin. Tätä tietoa kertyy ensisijaisesti koulussa ja kotona tehdyistä havainnoista sekä esimerkiksi psykologintutkimuksesta.
Tarvittavaa tukea saadaan paljon ennakoinnilla, häiritsevien virikkeiden karsimisella toimintaympäristöstä, suorilla ja selkeillä ohjeilla sekä myönteisen käyttäytymisen huomioimisella. Aloitetaan pienistä ja konkreettisista asioista, jotka oppilas itsekin tunnistaa ja joissa etenemistä pystytään helposti seuraamaan. Onneksi keinot myös ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, että niistä hyötyvät kaikki oppilaat, eivätkä pelkästään he, jotka eniten niitä tarvitsevat. Tuen tarve voi jatkua pitkään. Mitä enemmän toiminnanohjauksen vaikeutta oppilaalla on, sitä kauemmin hän tarvitsee tukea myös aivan arkisissa asioissa iästä riippumatta.
Muutamia esimerkkejä tukikeinoista:
Vireystilan tukeminen:
- Anna selkeät ja yksiselitteiset toimintaohjeet vaihe vaiheelta. Vireystila pysyy paremmin yllä ja levottomuus vähenee, kun oppilas tietää, mitä pitää tehdä. Joidenkin kohdalla on annettava toimintaohje yksilöllisesti, sillä koko luokalle yleisesti annettu ohje voi jäädä huomaamatta tarkkaavuuden ollessa muualla. Lisäksi suullisesti annettua ohjetta voi vahvistaa kirjallisena ja tarvittaessa myös kuvin.
- Toiminnassa aktiivisesti mukana pitäminen ja tehtävien vaihtelu auttavat pitämään vireystasoa ja toimintatempoa yllä. Yleissääntönä voi pitää seuraavaa: minimoi odottamiseen ja pelkkään kuunteluun käytettävä aika ja maksimoi toimintaan käytettävä aika, jolloin vähemmän varaa harhautua muihin tekemisiin tai vaipua omiin ajatuksiin.
- Mahdollista liikkuminen.
Motivaation ylläpitäminen:
- Mahdollista sujuvuuden kokemus ja huomioi eteneminen. Kehu myös jo pelkästä yrittämisestä.
- Huomioi aina myönteisellä palautteella, kun oppilas tekee tehtäviä sovitusti, pysyy omassa tehtävässään tai tilanteesta riippuen ylipäänsä toimii ohjeiden mukaan.
- Auta oppilasta huomaamaan omat onnistumisensa ja omakohtainen hyöty siitä.
Toiminnanohjauksen ja tehtävässä pysymisen tukeminen:
- Järjestä toimintaympäristö mahdollisimman selkeäksi. Sitä varmemmin huomio pysyy itse tehtävässä, mitä vähemmän muita huomiosta kilpailevia ärsykkeitä ympärillä on.
- Selkeät toimintaodotukset sekä lyhyet ja yksiselitteiset ohjeet tukevat tehtävän aloittamista ja loppuun saattamista. Vapaamuotoiset tilanteet ovat aina haastavampia kuin selkeästi ohjatut.
- Huomioi istumapaikka: tarkkaamattoman oppilaan on hyvä olla luokan edessä ja opettajan lähellä, kun taas muiden tekemisiä herkästi seuraavalle parempi paikka on luokan takana, mistä hän hahmottaa nopealla silmäyksellä kaikki, eikä koko ajan kääntyile ääniä kuullessaan.
Psykologi, PsM, Silve Serenius-Sirve
Adhd-keskuksen yksikönjohtaja
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Elokuu 18, 2015