Monet lapset ja nuoret viettävät mielellään aikaa television tai älylaitteiden ääressä. Nykyään koulupäivän aikana oppitunneilla lapsi tai nuori altistuu yhä enenevästi runsaalle ruutuajalle ja sen lisäksi vapaa-ajalla passivoiva ruutuaika on hurjasti kasvanut.
Lapsen ja nuoren aivot kehittyvät noin 25 vuoden ikään asti. Aivojen kehittyminen tapahtuu erityisesti levossa. Lepo ei ole pelkästään unta, vaan myös arjen rutiineista irrottautumista, jolloin voi antaa ajatuksille vapaata aikaa. THL:n kouluterveyskyselyiden mukaan huolestuttavan moni lapsi ja nuori ei enää nuku riittävästi. Univajeen syitä on monia, mm. puutteellinen unenhuolto (epäsäännölliset nukkumistavat tai liian myöhäinen nukkumaanmeno), jotkut lääkkeet, energiajuomat (kofeiini), päihteet ja stressi. Kuitenkin tällä hetkellä yleisin aivojen kuormittaja ja uniajan varastaja näyttää olevan ruudun ääressä vietetty aika (erityisesti sosiaalinen media ja pelimaailma). Aivojen kuormittuminen ja väsyminen esimerkiksi liiallisen ruutuajan takia aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja heikentää tiedonkäsittelyä eli tekniikan tai taitojen oppimista. Lapsen normaali arki itsessään sisältää paljon uuden oppimista ja virikkeitä. Digitaalinen aistitulva lisää virikeryöppyä ja aiheuttaa siten aivojen kuormittumista.
Henkilöllä, jolla on todettu keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita, on taipumus uppoutua ruudun ääreen. Varsinkin sosiaalisesta mediasta tai peleistä tuleva runsas aistimusten tulva tuntuu paradoksaalisesti rauhoittavan levottomuutta. Aivojen saama stimulaatio nuorten kertoman mukaan vähentää sisäistä levottomuutta, minkä takia lapsi tai nuori herkästi koukuttuu ruudun tai puhelimen ääreen. Runsas ruudun käyttö kuitenkin lisää aivojen kuormittumista, mikä näkyy väsymyksenä, ärtyneisyytenä ja entisestään heikentyneenä keskittymisenä. Lapsen aivot tottuvat digitaalisen maailman nopeaan vauhtiin. Kun pelaaminen tai katsominen pitää lopettaa, jää vauhti aivoihin herkästi päälle, minkä johdosta levottomuus ja aggressiivisuus voivat lisääntyä. Toki lapsen yksilöllinen herkkyys ja temperamentti vaikuttavat.
Tämä ns. koukuttuminen perustuu aivojen palkitsemisjärjestelmään, jonka normaalina tehtävänä on tuottaa positiivisia tuntemuksia ja sitä kautta motivoida henkilöä toimimaan. Erilaiset asiat voivat laukaista palkitsemisjärjestelmän, mm. ruoka, hyvä seura, liikunta tai esimerkiksi digitaalinen aistimus. Mielihyvän kokemus syntyy, kun tietty ärsyke tai laukaisija saa dopamiini-nimisen välittäjäaineen erittymään aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi. On ajateltu, että joillakin henkilöillä (esim. ADHD) aivojen palkitsemisjärjestelmä suosii voimakkaampia ärsykkeitä, kuten digitaalisia aistimuksia. Sosiaalinen media tai pelaaminen on kehitetty voimakkaasti palkitsevaksi ja ne saavat dopamiinijärjestelmän aktivoitumaan helposti ja voimakkaasti. Mielihyvän kokeminen on palkitsevaa, mikä saa ihmisen toistamaan mielihyvää tuottavaa toimintaa ja sitä kautta jatkamaan pelaamista tai ruudun katsomista.
Toisaalta on tärkeä huomata, että sosiaalinen media tai pelimaailma voi toimia lapselle tai nuorelle ystävän korvikkeena, sillä neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen tai nuoren voi olla vaikea luoda pitkäkestoisia, ikätasoisia ystävyyssuhteita. Netissä voi esiintyä nimimerkin kanssa ja siellä on aina joku paikalla eikä lapsen/nuoren tarvitse tuntea yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta, jota hän saattaa esimerkiksi koulussa tuntea. Myös perheiden yhä vähenevä yhteinen aika saattaa työntää lasta tai nuorta kohti ruutua. Vanhempien tulisi kiinnittää huomiota omaan ruutuaikaansa. Älylaitteita käytettäessä lapsen tai nuoren vuorovaikutusaloitteet saattavat jäädä huomaamatta. Viekö sosiaalinen media tai television katsominen aikaa lapsen kanssa olemisesta? Jatkuuko etätyöpäivä vielä työajan jälkeen? Hoituuko perheen välinen kommunikointi viestien välityksellä vai kasvotusten puhumalla?
On tärkeä muistaa, että WHO ei suosittele alle 2-vuotiaille lapsille lainkaan ruutuaikaa ja alle 5-vuotiaille suositellaan korkeintaan tunti päivässä, jotta jäisi riittävästi aikaa aktiiviseen liikkumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Aikuisten tulee tiedostaa oma vastuunsa lasten ja nuorten ruudun käytöstä. Kaveripiirin ja esimerkiksi koulun vanhempien yhteisillä sopimuksilla ja säännöillä voimme suojella lastemme aivojen kehitystä ja välttää digitaalisen maailman sudenkuopat.
Sosiaalinen ja digitaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Lastentautien erikoislääkäri, LT, avopediatrian lisäkoulutus, Minna Aaltonen
Elokuu 13, 2024
(133503373_082024)