- ADHD lisää riskiä päihdehäiriön kehittymiselle
- ADHD:n lääkehoito vähentää päihdehäiriön kehittymisen mahdollisuutta
- ADHD:n hoito psykostimulanttilääkkeillä ei myöskään aiheuta päihdehäiriötä
- stimulanttilääkkeiden väärinkäyttö on mahdollista, mutta se yhdistyy useimmiten muihin päihdeongelmiin
ADHD:n keskeiset oireet ovat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen pitkäaikaiset vaikeudet. Tämän lisäksi osalla ADHD-henkilöistä on vaihtelevassa määrin ylivilkkautta ja impulsiivista käyttäytymistä. ADHD on kehityksellinen häiriö, eli se ilmenee lapsuudesta lähtien, viimeistään ala-asteiässä. Yli puolella lapsista ja nuorista joilla on ADHD, sen oireet jatkuvat haittaa aiheuttavina aikuisuuteen asti. Iän myötä oirekuva voi muuttua, tavallista on esimerkiksi ylivilkkauden vähentyminen.
ADHD heikentää henkilön työ- ja toimintakykyä monin tavoin, mikä voi näkyä esimerkiksi heikompana koulumenestyksenä ja työsuoriutumisena sekä ongelmina ihmissuhteissa. Yksi merkittävä ongelma on se, että ADHD altistaa muiden mielenterveyshäiriöiden, myös päihdehäiriöiden kehittymiselle.
Arviolta joka seitsemännellä (n. 15%) ADHD-henkilöllä on samanaikainen, ajankohtainen päihdehäiriö. Koko elämän aikana päihdehäiriö on ollut jopa 20-40%:lla niistä joilla on ADHD. Ja päinvastoin – mahdollisesti joka neljännellä päihdehäiriöisellä on ADHD. Yhteys on varsin vahva molempiin suuntiin. ADHD:n oireista erityisesti ylivilkkaus ja impulsiivisuus altistavat päihteiden käytölle ja päihdehäiriön kehittymiselle.
Levottomuus, kärsimättömyys, elämyshakuisuus ja usein myös tavallista heikompi kyky arvioida toiminnan riskejä saattavat johtaa ADHD-nuoren etsimään jännitystä ja sisältöä elämäänsä päihteistä. Päihteidenkäytössä saattaa olla mukana myös ns. itsehoitoa – monet päihteet lamaavat tavalla tai toisella keskushermoston toimintaa. Jatkuvan päänsisäisen levottomuuden hiljeneminen päihteen vaikutuksesta voi olla ADHD-henkilöstä miellyttävää ja tuntua parantavan keskittymiskykyä.
ADHD:n lääkehoitona käytetään usein psykostimulanttilääkkeitä, joiden väärinkäyttö on mahdollista. Stimulanttilääkkeiden käyttö ADHD:n hoitona ei kuitenkaan johda päihdehäiriön kehittymiseen. Itse asiassa näyttää siltä, että ADHD:n asianmukainen hoito nuoruusiässä vähentää myöhempää päihdehäiriön kehittymisen riskiä. Jos henkilölle on kuitenkin ehtinyt kehittyä vaikea-asteinen päihdehäiriö / päihderiippuvuus, ei ADHD:n hoitaminen ole mielekästä ennen kuin päihdehäiriö on hallinnassa.
Stimulanttilääkkeiden väärinkäyttöä esiintyy 5-15%:lla lääkkeitä käyttävistä, isolla osalla väärinkäyttö on kuitenkin satunnaista. Lääkkeiden väärinkäyttö on yleisempää henkilöillä, jotka muutenkin käyttävät päihteitä ja valtaosa stimulanttien väärinkäyttäjistä on itse asiassa päihteiden sekakäyttäjiä. Stimulanttilääkitys ei tee kenestäkään päihteiden väärinkäyttäjää ja valtaosa stimulantteja käyttävistä ADHD-henkilöistä käyttää niitä ohjeiden mukaan.
Paitsi laittomien päihteiden, myöskään alkoholin käyttö samanaikaisesti stimulanttilääkityksen kanssa ei ole suotavaa. Alkoholi saattaa voimistaa stimulanttilääkkeiden haittavaikutuksia, erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvia. Lisäksi sekä stimulantit että alkoholi laskevat kouristuskynnystä, joten alttiilla henkilöllä on olemassa riski kouristuskohtaukselle. Stimulanttien, kuten metyylifenidaatin vaikutusaika on melko lyhyt, joten turvallisena voi pitää ainakin sitä, että jättää lääkkeen ottamatta sellaisena päivänä, jolloin on tarkoitus lähteä illalla juhlimaan.
Dosentti, psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki
Diacor Terveyspalvelut Oy
Toukokuu 9, 2014
Kirjallisuutta:
Biederman J, Monuteaux MC, Spencer T, Wilens TE, Macpherson HA, Faraone SV. Stimulant therapy and risk for subsequent substance use disorders in male adults with ADHD: a naturalistic controlled 10-year follow-up study. Am J Psychiatry 2008; 165:597-603
Koski A, Leppämäki S. ADHD aikuisella – diagnoosista hoitoon. Suom Lääkäril 2013; 68:3155-61
Lee SS, Humphreys KL, Flory K, Liu R, Glass K. Prospective association of childhood attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and substance use and abuse/dependence: a meta-analytic review. Clin Psychol Rev 2011; 31:328-41
Niemelä A, Leppämäki S, Aalto M ym. ADHD ja päihteet. Suom Lääkäril 2010; 65:1213-7